Kuvia jatkoksi eiliselle

Nukkisfilmausta leikkimökin kuistilla

Luonnon muodot kiehtovat

                                           

Maalarinteippiamaryllis metsäretken innoittamalla
sohvapöydällä ja uudenuutukaisen sohvan edustalla.

Wc-paperirullatuoleja 

Viime joulun jälkeen askartelemani nahkakantinen
raamattu on jo kokenut kovia. Pöydän kansi on
tuulahdus suon laidalta.

Eräänä hellepäivänä piti linnoittautua sisälle vipoiseen, ja
silloin syntyivät nämä kaksoset (Pringles-purkeista).

Tässä jotakin tähän mennessä rakenneltua. Nukkekotini Tupasvilla on vielä yläkerran portaita ja listoja vailla, enkä ole kaikkia ovia ja lattiapinnoitteitakaan vielä asentanut, joten tavaroilla ei ole vielä omia paikkoja. Ullakon ja katon rakentelu ovat sitten asia ihan erikseen. -Ja tietysti kaapin ulkovuoraus omalla ajallaan, ja mitähän muuta...

Nurin päin puuhun

Pienten nukkekaappi

Saman kaapin ulkoasu. Tässä tuli ensimmäinen konkreettinen kosketukseni nukkekotimaailmaan oman lapsuuteni jälkeen. Rakentelimme tätä luomusta viitisen vuotta sitten lähinnä barbeja varten ja lasten kanssa yhdessä.

                                                                       

Oma tupasvillan raakileeni saa ovet.

Oli kivaa kokeilla kaikenlaista pienoiskoossa. Rupesinkin heti tekemään huonekaluja ja söpöä ja tarpeellista pikkutavaraa, sellaista, mitä omaan kotiin aina haaveilen, mutta ei ole aikaa tehdä tai rahaa heti hankkia. Niinpä kenkälaatikko toisensa jälkeen täyttyi monenmoisesta mukavasta, kunnes tajusin, ettei minulla ole oikeasti paikkaa, missä tavarat saisivat  asustaa. Tytöiltä en hennonut nukkekaappia vallata, vaan otin käsittelyyn vanhan toimistohyllyn. Aika pian huomasin, että tuo vanha hyllynromu oli lasten mielestä paljon kiinnostavampi kuin oma nukkekaappi. Sittenpä onneksi löysin sopivat lasiovet, jotka armas mieheni suostui paikalleen asentamaan. Lasiovet ovat mielestäni oivallinen löytö,  koska aion lukita kaapin pieniltä näpeiltä, mutta silti toivon siitä olevan iloa koko perheelle ja ideaa tytöille ja pojille omaan näpertelyyn.

Minivillitys

    Heipparallaa! Sain tämän vuoden tammikuussa nukkekotitartunnan ystävältäni. Nyt kun se tauti ei vaan näytä paranemisen merkkejä, ajattelin kokeilla, onnistuisiko tietokonetumpelolta blogin pito.
    Olen mukavankokoisen perheen äiti, tyttöjä ja poikia väliltä 0-17v. Kun sekasorto omassa kodissa alkaa väsyttää, siirryn minikokoiseen maailmaani, missä ei riitoja ja eripuraa tunneta, ja kaikki on paikallaan VAIN omilta jäljiltäni.
    Käsillätekeminen  on minulle elinehto ja henkisen terveyden edellytys, ja nukkekotikaapissa voin sopivasti tässä elämäntilanteessa tätä tarvetta lukkojen takana toteuttaa.