Nyt rohkaistuin aukomaan ullakon ja tekemään viimeiset porrasaukot. Inspiraatio iski niin yllättäin, ettei ollut aikaa suunnitella, valmistella, saatikka etsiä pistosahaa.
Otin poran, jossa oli terä valmiina ja poratessa huomasin, että taisi olla kiviporan terä. Hammasta purren jyrsin reijän toisensa jälkeen, kunnes sain kopautettua vasaralla palan irti.
Hullun hommaa, mutta olisi taas jäänyt aukot tekemättä, jos en tuota, juuri tuota väljää hetkeä olisi käyttööni napannut. Viimeistelyyn voikin sitten kulua tovi jos toinenkin, kun poranjälki on mitä on.
Otin poran, jossa oli terä valmiina ja poratessa huomasin, että taisi olla kiviporan terä. Hammasta purren jyrsin reijän toisensa jälkeen, kunnes sain kopautettua vasaralla palan irti.
Hullun hommaa, mutta olisi taas jäänyt aukot tekemättä, jos en tuota, juuri tuota väljää hetkeä olisi käyttööni napannut. Viimeistelyyn voikin sitten kulua tovi jos toinenkin, kun poranjälki on mitä on.
Tätä tämä on... ehkä tässä on hyvä kuvaus tavastani toimia, ainakin toisinaan ---ja isäntä ja vanhemmat pojat puistavat päätään.
 |
| En rohkene näyttää kuvaa työn jäljestä, mutta tässä on ensimmäinen järistys jo lähellä. Remontin alta ovat tavaratkin lähteneet sellaisella vauhdilla alakerroksiin, ja tännekin, että huh! Kaikki säilyi onneksi ehjänä. |
" Pois alta risut ja männynkävyt.. :) " Jostainhan sitä täytyy aina aloittaa! Hyvältähän nuo kuvat näyttävät, ei mitään kamalaa ole tapahtunut :)
VastaaPoistaNämä inspiraation hetket täytyy käyttää tarkkaan hyväksi tai jää tosiaan tekemättä :) Mulla on vähän samanlainen tapa toimia. äkkiä vaan jollain mikä sattuu lähellä olemaan... ;D
VastaaPoistaSilloin se on porattava ja naputettava, kun vähääkään tuntuu siltä! Muuten inspis voi mennä ohi.
VastaaPoista