Pieni ystäväni on palannut puutarhaani!
Olin koko päivän niin iloissani uteliaasta ja vilkkaasta nappisilmä-karvapallosta,
että piti jäädä lasten nukahdettua valvomaan, - ja testaamaan tietysti, saisiko Tupasvillakin omaan puutarhaansa pienen silmänilon.
---nyt väsyttää---
---ja hymyilyttää---
---ja huomenaamulla väsyttää vielä enemmän---
 |
| Jalat katkaisen sopivan pituisiksi, kunhan tiedän, mihin linnun kiinnitän |
Voi mahdoton, miten pörröisen suloisia! Ovat kyllä minusta ihan erityisen liikuttavia tuollaisina strutsi-mallisina, melkein sääli, että koivet aikanaan lyhenevät totutumpiin mittoihin :D
VastaaPoistaSöpöjä tipuja!Ihan ovat mallinsa näköisiä punarintoja. Olet tosi taitava!
VastaaPoistaIhania ja taitavasti tehtyjä! <3
VastaaPoistaEi voi olla totta, miten suloisia tirppoja!!!
VastaaPoistaIhania! Miten ihmeessä!!
VastaaPoistaEi apua, miten ihania! Onko nuo pajunkissoista tehty, vai mistä ihmeestä olet ne taikonut...
VastaaPoistaOi, oi.. suloisuutta. Paljon olen teoksiasi nähnyt, mutta nyt sanon yksinkertaisesti WOW! Kun "uskomatonta"-sana on jo niin käytetty. Mullakin tuli pajunkissat mieleen, kun mittatikkuun kokojansa vertasin.
VastaaPoistaNää on nähtävä irl -onneksi mulla on siihen mahkut :)) (ajelenko heti huomenna :P)
P
Alas tulla vaan! Kotona ollaan.
PoistaNo miten sä nyt noi teit? :) Hienoja ja niin suloisia.
VastaaPoistaWau, miten suloisia!! Miten nämä tosiaan on tehty? <3
VastaaPoistaOi miten ihania ovatkaan!
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Lienevätkö ne saaneet hyvänmielentulvassaan minut vielä kokeilemaan muitakin pikkulintulajeja... Mutta oli miten oli, homma on mielenkiitoisimpia juttuja, mihin tällä harrastussaralla olen ryhtynyt. Ja, - pajunkissoja ovat, oikein arvattu!
VastaaPoista