Kerhomme täytti jo vuoden, onnea kerho! |
Tein kaikille kerholaisille oman ruusun, kortin kera. |
Niin suloinen! |
Tässä esikoiseni uudessa kantokorissaan. |
Eikös sitä ensimmäistä sydänkäpystä ... |
...ole tapana... |
...kuvata vähän joka suunnalta!? |
Tämähän on hauskaa, alkaa päitä ja raajoja löytyä ... |
...vähän joka nurkalta. |
Kävin eilen Helsingissä ostoksilla ja mukaan tarttuivat nämä ihanat marmorilaatat. Ajattelin niitä ensin kylpyhuoneen nurkkaukseen, mutta kotona mokomat aivan huusivat päästä keittiöön. |
Kesällä rakentamani puuhella. Honkkelijalat on taivuteltu puhviverhon nipistimistä. |
Kaappien sovittelua peräseinälle |
Kun joulupukki toi hempeän teekannun, minun piti tietenkin kokeilla, onnistuisiko miniversio. Rakentelin kannujani helmen ympärille itsekovettuvasta massasta. |
Kannu maalattuna. Ruusuihin ei hätähousu ehtinyt keskittyä mielestään tarpeeksi. |
Oi onnea! Kun äiti vaan askartaa, saa jauhoillakin huoletta luoda taidetta. Ihania käpälänjälkiä! |
Olisipa mukava, kun ei itsekään tarvitsisi omia taiteilujälkiä siivota, taikasauvaa vaan heilauttaisi, ja niin olisi JOKU MUU kaiken puhdistanut, ja uusi idea pääsisi valmistuksen alkuun! |