lauantai 22. syyskuuta 2012

Arvonta satasen kunniaksi, giveaway

Heissan hopsan! Kirjautuneiden blogiystävien määrä on kivunnut sataseen----enpä olisi ikinä voinut kuvitella! Ihan vasta peloissani julkaisin ensimmäisen postaukseni. Aika on rientänyt hauskan harrastuksen parissa joutuisasti, ja täytyy sanoa, että uskallus tietokoneen käyttöön on lisääntynyt. (Päämääränihän oli nukkekotiblogi-harrastuken sivutuotteena oppia vahingossa uskomaan itseeni myös tämän kammottavan ja lannistavan koneen edessä.)

 No niin, kiitos kaikille teille sadalle, sekä ihan kaikille blogivierailijoille! Nyt on aika teidän kunniaksenne järjestää arvonta.

Palkinnoksi olen varannut valmistamani kaappikellon.

Arvontaan voit osallistua kertomalla kommentissasi hauskimman tai muuten mieleenpainuvimman kokemuksesi tämän harrastuksen parissa viettämältäsi ajalta.

Aikaa osallistumiseen on vaikkapa lauantaihin 06.10.2012 asti.
Olkaapa hyvät ja tarinoikaa!


Palataan taas!

39 kommenttia:

  1. Upea kello, pitää osallistua! Mieleenpainuvimpia kokemuksia ovat olleet nukkekotimarkkinat. Myös ensimmäisen roomboxin valmistuminen eli harrastuksen alku on jäänyt mieleen.

    VastaaPoista
  2. Onnea! Mielelläni luen blogiasi ja ihastelen töitäsi.
    Osallistun arvontaan.

    VastaaPoista
  3. Onnea!
    Mieluisin tapahtuma oli varmaankin ensimmäisen taloni kokoon saaminen mieheni avustuksella, joka aijemmin ei ymmärtänyt aikuisen naisen nukkekotiharrastusta. nyttemmin on usein auttanut ja itsekin alkanut katsella asioita sillä silmällä

    VastaaPoista
  4. Ihana, ihana arvonta!

    Heti ei tullut mitään hauskaa muistoa mieleen, mutta ole onnistunut tukkimaan wc:n lavuaarin, kun tein mannaryynirappausta nukkekotiini. Taisin pestä pensseleitä ym. ajattelematta seuraamuksia :)

    VastaaPoista
  5. Hei vaan ja onnittelut! Taitaa olla niin että yhtä joka ylittäisi muut ei välttämättä löydy, mutta kun mietin tarkasti, taitaa hauskin juttu olla sellainen, kun istuin kerran silloisen työkaverinani olleen lääkärin kanssa kahvihuoneessa ja hän kyseli, mitä nukkekotitarinaan kuuluu ja kun kerroin että miesnuken tukka lähti irti, aloimme miettimään Lapin perukoiden "noitatohtorin" käyttämiä vanhoja konsteja hiusten takaisin saamiseksi. Kahvitunti kului kuin siivillä naurun puuskien välissä kaikkia mahdollisia juttuja miettien ja niinhän siinä kävi että lopulta tohtorinnan konstit omiin ajatuksiin yhdistettyinä auttoivat ja piimävelli/kaalinlehtiseos yhden hiusistukkaan kera kasvatti Erikin hiukset takaisin miehen päähän. Siis tarinatkin toisten ihmisten kanssa kaiken kaikkiaan ovat sitä itselleni parasta koko tässä harrastuksessa!

    VastaaPoista
  6. Oi kuinka kaunis kello! Osallistun mielelläni arvontaasi.
    Mieleenpainuvin hetki on vuodelta 2010, kun kävin "Taikasormet-messuilla" ja siellä oli myös nukkekotimessut. Silloin minulle avautui aivan uusi maailma, joka vei minut mennessään. Kotiin päästyäni istuin koneeni ääreen ja selailin nukkekotiblogeja monta tuntia. Tämä on antoisa ja mielenkiintoinen harrastus.

    VastaaPoista
  7. Ihana kello ja onnea, täällä on mukava köydä vierailulla ja ihastelemassa... Ja mitään erityistä hauskaa ei tule nyt mieleen kun koko harrastus on hauskaa, varsinkin kun on onnistunut tekemään jotain mitä ei olisi uskonut saavansa aikaan... :O)

    VastaaPoista
  8. Onnea!
    Parhaiten on jäänyt mieleen muutama pitkään mielessä ollut mini, jonka on sitten saanut onnistuneesti toteutettua. Yllätys, yllätys, muutama kenkäpari kuuluu tälle listalle ainakin ;)

    VastaaPoista
  9. Mielettömän upea kello! Hauskoja sattumuksia on ollut usein, kun olen pyytänyt säästämään joitain roskia nukkisaskarteluun. Hölmistyneitä ilmeitä ja hassuja kysymyksiä :-)

    VastaaPoista
  10. Kaikkinensa hauska harrastus. Sitä tulee ehdottaneeksi lähipiirin ihmisille kaikenlaista, yhdeltä entiseltä työkaverinaapurilta pyysin kerran rottinkituolin yölainaan, ihan vain kutistaakseni sen. Hm, ja tällä viikolla totesin yhdelle työkaverille, että sun korvissa roikkuu lampunvarjostimet :)

    VastaaPoista
  11. Mukavinta on ollut "tutustua" muihin harrastajiin ja se, että aina sitä joskus yllättää itsensäkin, kun joku homma onnistuu ;) Ja onnea 100 lukijasta!

    VastaaPoista
  12. Congratulation on your 100 followers. I'm number 102!!!
    The most wonderful thing on minis is to see all the other blogs with her stunning work, including your blog!!!!
    Please count me in, your work is wonderful.
    Hugs from Craftland

    VastaaPoista
  13. Voi miten ihana kello!! Mukaan arvontaan tahtoisin ehdottomasti.
    Onnea "satasen rikkomisesta". (^^)

    Mieleen painuvimpia hetkiä... No ainakin se, kun löysin oman blogini ensimmäisen kerran muilta kun suomalaisilta blogisivuilta.. Ihka ensimmäinen arvonta voitto aiheutti ainakin muulle paerheelle hupia, kun hihkuin asiasta useamman päivän - sekä ennen paketin saapumista että sen jälkeen *virn*

    Muuten harrastus on ollut hyvänä henkireikänä normi arjen vastapainoksi.
    Vaikka en edelleenkään osaa hirveästi arvostaa omia tekemisiäni, niin matkalla sitä kohti ollaan :0) ja aina kun jotain saa valmiiksi tehtyä on upea tunne huomata - että lukuisista omista epäilyksistä huolimatta, jopa minä osaan tehdä vaikka mitä..
    Ja tuleehan niitä arjen hauskuutus hetkiä lähes päivittäin, kun ei tuo mies millään opi, että kaikkea EI saa heittää roskiin ilman että kysytään onko sille vielä tarvetta =0}
    Juuri viime viikolla aiheutin ohikulkijoille ihmetyksen aiheita kun leikin roskisdyykkaria työpaikkamme naapurin roskiksilla - heillä kun on remontti meneillään, niin sieltähän löyti kaikkea tarpeellista tuleviin projekteihin..
    En ehkä vielä kylähullun mainetta ole saanut, mutta ei taida enää kaukana olla.. *LOL*

    Miniterkuin, Irina

    VastaaPoista
  14. Onnittelut mahtavasta lukijamäärästä! Ja tuo palkinto, upea!
    Minä olen alusta asti blogissasi roikkunut, ilman kirjautumista :) Koitan sen joku päivä tehdä.. nimimerkillä todellinen tietsikkatumpelo.
    -Yksi mieleenpainuvimmista jutuista omien onnistuneiden (oisko 70% onnistunut, loput roskiin tai lasten nukkikseen :D) näpertelyjeni ohella on ehdottomasti ollut se "hurahtamisesi todistaminen", kun olitte olleet kylässä... Olin näytellyt muutamia omia alkuharrastuksen miniesineitäni. Taidettiin parissa blogissa vierailla, ainakin Loten, ja Marian Väinölässä. Niinpä aamulla laitoit viestin, jossa kerroit, mitä olit YÖN aikana alkanut askartelemaan. Kyllä hymyilytti ;)) ja olen iloinen, että ollaan saatu myöhemminkin aikaa viettää tämän hauskan harrasteen parissa!
    Pia

    VastaaPoista
  15. Miten ihana kello...Miekii oon ihmetellyt et niin sitä vaan oppii tekemällä! Ajattelin aluksi, kun toisten blogeja lueskelin, etten iki kuuna päivänä omaa ossoo kirjoittaa, mutta kuinkas kävi! Aivan upea on blogien avulla seurata mitä muut ovat puuhailleet ja ottaa niistä oppeja ja vinkkejä moneen assiiseen!! Ja kun tää harrastus vaan vie nii in mukanaan!! Saattaa hurahtaa koneella aikas moinen tovi.. Ja tätä kautten on saanut nii kivoja tuttavuuksia! Onnea 100 lukijasta ja haluan ehdottomasti osallistua arvontaan!!

    VastaaPoista
  16. me gustaria mucho participar en tu sorteo, lo anuncio en mi blog

    besitos

    Mari

    VastaaPoista
  17. Upea palkinto!
    Ensimmäinen mieleen tuleva tapahtuma oli minitulitikkujen teko. Askit oli jo tehty ja oli tikkujen vuoro. Ajatus herpaantui hetkeksi ja yskäsin pöytään päin jolloin kaikki tekemäni pienet tikut oli pitkin nukkalankamattoa. Mietin kumpi on työläämpää: kerätä tikut vai tehdä uudet? Tein uudet. :-)

    VastaaPoista
  18. No vau mikä kello! Juurikin sellainen projekti jota olen suunnitellut tekeväni kuisuuden mutten koskaan ole saanut aikaiseksi :)

    Muistan kerran kun olimme messuilla Ruotsissa mieheni kanssa.. huomasin eräässä messupöydässä käyntikorttitelineenä pienet lasten vetokärryt (firma siis myi niitä oikeita) En voinut itselleni mitään vaan kiljahdin ääneen, kunnes muistin missä olen.. myyjä katsoi minua PITKÄÄN ja totesi, "Kyllä sinä ne saat jos niistä NOIN paljon pidät" :D :D Ne kärryt on nyt Väinölän lelukaupassa...

    VastaaPoista
  19. Mieleenpainuvimpina tapahtumina tulee mieleeni näyttelyt, joita meidän Hurahtaneiden porukka on järjestänyt. Ensin vuonna 2006 Porin kaupunginkirjastossa ja vuonna 2010 Harjavallassa Cedercreutzin museossa. Molemmissa näyttelyissä kävi paljon katsojia ja näyttelyiden seurauksena moni henkilö innostui miniatyyrien maailmasta. Olen tehnyt kaksi valokuvakirjaa nukketaloistani ja ne molemmat löytyvät Porin kaupunginkirjastosta ja myös Panelian kirjastosta.
    Onnea 104 lukijasta ja haluan myös mukaan arvontaan, kun palkintona on noin ihastuttava kaappikello.

    VastaaPoista
  20. Onnea 100:n johdosta! Mieleenpainuvia ovat olleet nukkismarkkinat ja viime joulun jouluswappipaketit (ensimmäiset ja tänä jouluna taas :) sekä oman tyttären kanssa vietetyt nukkisaskarteluhetket! Toivotan itselleni arvontaonnea :)

    VastaaPoista
  21. No justiinsa tänään sain loistoidean: nukkekotikerhossa pyöriteltiin perunoista taikataikinasta ja kotona sitten päätin mullata ne kun sopivasti jäi espressopannuun poroa, elikkä kippasin porot perunoiden päälle ja jätin tekeytymään...... ja oli tekeytyneet! perunat olivat mustia palluroista, joista sitten hinkkasin mutua pois sormin ja paperilla. Ei ollut hauskaa, mutta luultavasti muistan seuraavalla kerralla miten EI kannata tehdä.

    VastaaPoista
  22. Minulle tulee mieleen viimeisin, kun aloin puhaltamaan juuri sahatusta balsan palasta pois sahanmuhia. No tietysti siinä pöydällä oli yhtä sun toista minijuttua ja tietysti kaikki pikkuosaset ja jutut lentelivät pitkin seiniä ja lattioita. Eli tästä opimme että älä ikinä puhdista mitään puhaltamalla askartelupöydällä! ;)

    VastaaPoista
  23. Uuu mähän tänne osallistun - tih :3.
    Mutta tosiaankin, mieleenpainuvinta olis ehkä se kun sain ekan nukkekodin valmiiksi. Ei ollut sellasta päätöstä tai niinkun mitään maalia mihin tähdättiin, ainoastaan se kun sillä perheellä oli jo kaikki tarvittava ja jos ne olis olleet ihmisiä - ne olis onnellisia siellä. Joten sitten vaan uuden nukkekodin kimppuun, että saadaan sekin perhe onnelliseen kotiin.

    VastaaPoista
  24. Kaunis kello! Mukaan arvontaan! Ensimmäisiä harrastukseeni liittyviä muistoja on kun löysin kirjastosta Vivienne Boultonin nukkekotikirjan ja siitä se sitten lähti.

    VastaaPoista
  25. Mul tulee mieleen bunka maton teko, kun yritin liimata lankaa matoon niin mulla se lanka tarttu vaan sormiin eikä meinannut mennä siihen matto kappaleseen. Se oli kyllä vimppa bunka maton jonka teen. Ihana kaappikello aivan upea. Iloista syksyä toivoo: NUkkekoti Jie

    VastaaPoista
  26. Vau mikä palkinto jaossa! :) Mieleenpainuvimpia kokemuksia tämän harrastuksen saralla on varmasti ollut ensimmäiset markkinat, jonne pääsin vasta kymmenen vuoden harrastamisen jälkeen. Markkinoilla on niin upeaa nähdä muiden harrastajien minejä!

    VastaaPoista
  27. Hello
    Thank you for visiting my blog, a Fairytale come true. Thereby I found your blog. You make some very nice things. Please count me in your draw.
    I think I am right in the middle of the most important period in my miniature life. I am, as you a newer miniature blogger. I threw myself into deep water when I started my blog. I had seen so many find things made ​​from the proffessional for hobby practitioner.
    All the positive feedback I receive is so overwhelming that I often forget time and place, get malling on clothes because I just have to do something finished before .... So it is now! - I think.
    Hugs
    Wyrna

    VastaaPoista
  28. Valtavan hieno kaappikello, aivan uskomaton taidonnäyte! Minulla varmaan mieleenpainuvin oli se hetki, kun olimme pankissa allekirjoittamassa talolaina-asiakirjoja, mutta en saanut silmistäni pankissa esillä olevaa nukkekotia - se oli niiiin upea! No, talo saatiin ja sittemmin myös nukkekoti!

    VastaaPoista
  29. Onnittelut 100:n lukijan johdosta! Ihania ovat lahjaksi saadut tavarat sekä omien töiden onnistuminen. Hieno palkinto!

    VastaaPoista
  30. Mukavinta on ollut löytää paljon samanhenkisiä ystäviä ja kerhoilla yhdessä (Miniklubi). Onnittelut!

    VastaaPoista
  31. Felicidades por tus seguidores, el reloj es una maravilla y me gustaria participar en el sorteo. Lo subo a mi blog. Un saludo, Eva

    VastaaPoista
  32. Onnea Sirkku ja kiitos viikonlopusta! Tällaiset hetket ovat nukkistelun helmiä. Ei-niin-helmiä ovat hetket, jolloin jotain vaivalla aikaansaatua joutuu purkamaan: nukkekotiini tehtiin eleetön ja tyylikäs huopakatto oikeasta kattohuovasta, mutta kun se oli siististi kiinni (erityisesti reunaliitokset viimeisteltyjä), totesimme bitumin haisevan niin järkylle, että piti purkaa koko katto... tämä ei tapahtunut enää niin siististi! peltikattoa odotellessa:)

    Edellisen nukkikseni aikana ulkoilutimme kolmea gerbiiliämme huoneessani. En tiedä kuinka, mutta jossain kohtaa huomasin, että pari uteliasta jyrsijää tutustui kovin innokkaasti ovenkarmeihin ja huonekaluihin...

    Paulakum

    VastaaPoista
  33. hola q hermoso relog me gustaria estar en tu sorteo te dejo mi correo es liliam1961@hotmail.com

    VastaaPoista
  34. Mieleen painuvin oli varmaan se ihan alkuinnostuksen syttyminen. Olen aina kammonut kaikkea liian tarkkaa näpertämistä ja pitänyt itseäni sellaisena suurten linjojen ihmisenä - ja sitten löysin blogit ja olin myyty. Tajusin, että voin harrastaa omalla tavallani kaikesta kauniista nauttien, vaikka en koskaan vääntäisi yhtään minikokoista leivosta tai rannekelloa...

    Kiitos mukavasta viikonloppuseurasta! Kellosi on fantastinen! :)

    VastaaPoista
  35. Hei, vielä minäkin ennätän mukaan upean kellon arvontaan!
    Mieleenpainuvinta minulle ehkä on ollut hetki, kun sain tutulta puusepältä käsiini puuvalmiin Marjatan talon, jonka olin itse paperille suunnitellut ja piirtänyt. Talo oli juuri sellainen kuin silloin halusin :) Kaiken kaikkiaan tämä on ihana ja ihan paras harrastus!

    VastaaPoista
  36. Upea kello ja blogisi on hieno! Haluan osallistua arvontaan myös. Vuosien varrelta on monta hauskaa juttua, erityisesti ne kerrat kun on askarrellut ystävien kanssa yhdessä, hauskaa myös kun joku sivullinen kuuntelee juttuja harrastajien kesken ja tulee väärinkäsityksiä. Viimeksi kun pyysin saada muutaman spaattelin sairaalasta, niin ei olisi heti ehkä arvattu, että niitä tarvitaan perunakappojen tekemiseen.

    VastaaPoista
  37. Mieleenpainuvinta on varmaan se kun kissat tykkää avustaa. Siamilaisesta olen pessyt liimaa pois, itämaisen olen selvittänyt virkkaustyön lankojen keskeltä ja pienkissaa olen jahdannut ympäri kämppää kun se varasteli tavaroita järsittäväksi.

    VastaaPoista
  38. Ehdinköhän vielä arvontaan!?Hauskimpia hetkiä on ollut alan messuilla olot,niin myyjänä kuin ostajanakin ja kuulla kuinka kekseliäitä tämän alan harrastajat ovat!Onnea blogillesi!
    Tv Sisko

    VastaaPoista
  39. Vieläkös ehtii...Mieleenpainuvinta oli varmaan alkaa tehdä itse huonekaluja, oli kiva saada aikaiseksi sellaisia minejä, jotka oikeesti tunnistettiin sohvaksi ja laiskanlinnaksi :)

    VastaaPoista